1

Tutkimus antaa myös käsityksen siitä, miltä menneen ajan jokien valuma-alueet Grönlannissa näyttivät ja miltä ne voivat näyttää tulevaisuudessa, kun jäätikkö vetäytyy.

Michael Cooper ja kollegat Bristolin School of Geographical Sciences ja Cabot Institute sekä Imperial College London tutkivat Grönlannin kallioperää käyttäen pääasiassa NASAn (Operaatio Ice Bridge -operaation kautta) sekä useiden brittiläisten ja saksalaisten tutkijoiden useiden vuosikymmenten aikana keräämiä tietoja. Nämä tiedot kerätään lentokoneilla käyttäen jäätutkaa, joka kimpoaa takaisin jään alla olevasta kallioperästä (koska jää on enimmäkseen läpinäkyvää radioaalloille tietyillä taajuuksilla).

Hra Cooper sanoi: ”Löytämämme valuma-allas osoittaa merkkejä siitä, että muinaiset joet ovat muokanneet sitä ennen Grönlannin laajamittaista jäätiköitymistä (eli ennen Grönlannin jääpeitteen olemassaoloa), eikä niinkään itse jään liikkuminen ole muokannut sitä. Se on säilynyt hämmästyttävän hyvin – eivätkä peräkkäiset jäätiköt ole kuluttaneet sitä pois. Ihminen ei ole koskaan aiemmin nähnyt kanavaverkostoa — se paljastettiin viimeksi noin 3,8 miljoonaa vuotta sitten.”

Ryhmän löytämän valuma-alueen koko on hyvin suuri, noin 450 000 km2 , ja se kattaa noin 20 prosenttia koko Grönlannin maapinta-alasta (saaret mukaan lukien).”

Tämä on verrattavissa Ohio-joen valuma-alueen kokoon, joka on Mississippin suurin sivujoki. Ryhmän kartoittamia kanavia voisi sopivammin kutsua ”kanjoneiksi”, joiden suhteellinen syvyys on paikoin noin 1 400 metriä ja leveys lähes 12 kilometriä ja jotka kaikki ovat piilossa jään alla.

Kanavaverkosto ja -allas ovat paitsi mielenkiintoinen ja suuren kokoinen löytö, myös vaikuttaneet merkittävästi jään virtaukseen syvältä sisämaasta reuna-alueelle sekä nyt että useiden jääkausijaksojen aikana sekä Jakobshavnin jään virtauksen sijaintiin ja nopeuteen.

Jäävirtauksen sijaintiin ja nopeuteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.