Amerikan ensimmäinen autokilpailu, 1895

American’s First Automobile Race, 1895

Henry Ford saa suurimman osan kunnian auton kehittämisestä Yhdysvalloissa (ks. Henry Ford Changesthe World, 1908),mutta hän ei kuitenkaan tuottanut ensimmäistä amerikkalaista autoa. Tämä kunnia kuuluu Duryean veljeksille – Charlesille ja Frankille – jotka loivat ensimmäisen bensiinikäyttöisen ”hevosettoman vaunun” vuonna 1893. Wrightin veljesten tavoin Duryeat olivat polkupyörämekaanikkoja, joilla oli intohimo innovointiin.

Springfieldin sanomalehti ilmoittaa
Duryeojen auton ilmestymisestä
Syyskuun 16. päivä 1893

Veljekset rakensivat ensimmäisen autonsa työpajassa, joka sijaitsi rakennuksessa Springfieldin keskustassa, MA:ssa. Heidän uusi keksintönsä rullattiin kaupungin kaduille testattavaksi syyskuussa 1893. Siinä oli yksisylinterinen bensiinimoottori ja kolmivaihteinen vaihteisto, joka oli asennettu käytettyyn hevosvaunuun. Sen huippunopeus oli 7,5 mailia tunnissa.

Seuraavana vuonna Frank kehitti toisen auton, jossa oli tehokkaampi kaksisylinterinen moottori. Tällä autolla hän ajoi Amerikan ensimmäisessä autokilpailussa kiitospäivänä 27. marraskuuta 1895. Kilpailua sponsoroi Chicago Times-Herald -lehti, ja se kulki 54 mailin pituisen radan Chicagon keskustasta Evanstoniin (Evanston, Il) ja takaisin.

Kilpailuun osallistui Duryean lisäksi viisi osallistujaa: kaksi sähköautoa ja kolme Saksasta tuotua bensiinikäyttöistä Benz-konetta. Kisa alkoi aikaisin aamulla lumisissa olosuhteissa. Hieman yli 10 tuntia myöhemmin Frank Duryea ylitti ensimmäisenä maaliviivan selvittyään lukuisien rikkoutumisten ja korjausten runtelemasta matkasta. Hän oli ajanut keskimäärin 7,3 mailia tunnissa ja vei kotiin 2 000 dollarin palkinnon (nykyrahassa 49 500 dollaria).

”Pysähdyttyämme tankkaamaan bensiiniä ja odotettuamme neljä minuuttia junan ohi kulkevaa junaa rautatieristeyksessä jatkoimme matkaa.”

Frank Duryea kuvaili kokemustaan omaelämäkerrassaan:

ADVERTISAATIO

”Aloitin nyt piirtäjien kanssa suunnitelmat uudesta vaunusta, josta olin kuluneen kesän aikana aika ajoin tehnyt karkeita luonnoksia. Mutta työni keskeytyi tarpeeseen valmistaa vanha auto Chicagon Times-Heraldin H. H. Kohlsaatin mainostamaa kilpailua varten. Tämä kilpailu oli määrä järjestää marraskuun 2. päivänä, ja yhtiö lähetti minut kuljettajana Chicagoon auton kanssa kyseisenä päivänä. Ainoastaan Mueller Benz ja Duryea-autot olivat lähtövalmiita, joten kisa siirrettiin kiitospäiväksi, 28. marraskuuta 1895…

Kinkkipäivänä, kun se koitti, olin jälleen Chicagossa auton kanssa…

Yön aikana oli satanut rankkaa lunta, ja koimme kovaa menoa ajaessamme Jackson Parkiin majapaikastamme Sixteenth Streetillä.

Lähes sadasta ilmoittautuneesta vain kuusi autoa jonotti lähtöön. Näistä kuudesta kaksi oli sähköautoja, jotka olivat ilmoittaneet Morris ja Salom Philadelphiasta sekä Sturgis Chicagosta. Neljästä bensiinimoottoriautosta H. Mueller & Go. of Decatur, Illinois, R. H. Macy & Co. of New York ja The De la Vergne Refrigerating Machine Co. of New York tulivat kumpikin starttiin maahantuodulla saksalaisella Benzillä. Duryea Motor Wagon Companyn tulokas oli ainoa amerikkalaisvalmisteinen bensiiniauto, joka starttasi.

Käynnistyssana annettiin kello 8:55, ja Duryea oli ensimmäinen autoilija.

Minun kanssani tuomarina oli herra Arthur W. White. Kone pääsi hyvin liikkeelle pehmeästä pakkaamattomasta lumesta Jackson Parkissa, mutta kun saavuimme kaupungin vilkkaampaan osaan, kadunpinta koostui urista ja jäähumpuista, joissa auto liukui pahasti puolelta toiselle.

Vasemman etupyörän ollessa vielä kärjessä, vasen etupyörä osui pahaan uraan sellaisessa kulmassa, että ohjausvarsi katkesi. Tämä varsi oli kierteitetty ja ruuvattu tiukasti olakkeeseen kiinni, ja varren katkenneen kierteisen osan irrottaminen oli ongelmallista. Kun tämä lopulta onnistui, löysimme onneksi sepän, joka takoi, kierteytti ja korvasi varren.

Charles Duryea veljesten
ensimmäisessä autossa

Näin viivytellessämme Macy Benz ohitti meidät ja piti johtoasemaa Evanstoniin asti,jossa saimme sen takaisin.

Evanstonin käännöksen tehtyämme, riemuissamme siitä, että olimme jälleen johdossa, lähdimme kotimatkalle.

Emmekään olleet vielä tulleet Humboldt Parkiin, kun toinen kahdesta sylinteristä lakkasi toimimasta…

Korjaus saatiin valmiiksi viidessäkymmenessäviidessäviidessä minuutissa, ja lähdimme liikkeelle tuntien, että Macy Benzin täytyi olla varmasti edellä, mutta saimme myöhemmin kuulla, ettei Macy päässyt niin pitkälle. Humboldt- ja Garfield-puistojen lumen läpi murtautuminen tarjosi moottorille raskasta työtä, mutta osoitti myös, että kaikki kilpailijat olivat takanamme.

Pysähdyttyämme tankkaamaan bensiiniä ja odotettuamme neljä minuuttia ohi kulkevaa junaa rautatieristeyksessä jatkoimme matkaa maaliin Jackson Parkiin, jonne saavuimme kello 19.18.

Moottori oli koko ajan osoittanut reilusti voimaa, eikä meidän ollut missään vaiheessa pakko nousta ulos ja työntää.

Saatuani onnittelut maaliin jääneeltä pieneltä joukolta, jonka joukossa oli myös Duryea Motor Wagon Companyn porukka, käänsin auton ja ajoin takaisin majapaikkaansa Sixteenth Streetillä.

Mueller Benz, joka oli ainoa toinen maaliin saapunut kone, ajautui maaliin kello 8.53 tuomari Charles B. Kingin toimesta, sillä herra Mueller oli lyyhistynyt väsymyksen vuoksi.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.