Buddhalaisuus ja lihansyönti

Mitä Buddha sanoi lihansyönnistä

Ajahn Brahmavamso

Buddhalaisuuden alkuajoista lähtien yli 2500 vuotta sitten buddhalaismunkit ja -nunnat ovat olleet riippuvaisia almunruoasta. Heitä kiellettiin, ja kielletään edelleen, kasvattamasta omaa ruokaa, varastoimasta omia elintarvikkeita tai valmistamasta omia aterioita. Sen sijaan he valmistivat joka aamu päivän ateriansa siitä, mitä maallikoiden tukijat antoivat heille ilmaiseksi. Olipa se sitten runsasta tai karkeaa ruokaa, herkullista tai kauhean makuista, se oli otettava kiitollisuudella vastaan ja syödä sitä lääkkeenä pitäen. Buddha asetti useita sääntöjä, jotka kielsivät munkkeja pyytämästä haluamaansa ruokaa. Tämän seurauksena he saivat juuri sellaisia aterioita, joita tavalliset ihmiset söivät – ja se oli usein lihaa.

Kerran eräs rikas ja vaikutusvaltainen kenraali nimeltä Siha (joka tarkoittaa ’leijonaa’) meni tapaamaan Buddhaa. Siha oli ollut kuuluisa Jain-munkkien maallikkotukija, mutta Buddhalta kuulemansa opetukset tekivät häneen niin suuren vaikutuksen ja inspiroivat häntä, että hän otti turvapaikan Kolminkertaiseen jalokiviin (eli hänestä tuli buddhalainen). Kenraali Siha kutsui sitten Buddhan ja hänen mukanaan olleen suuren joukon munkkeja aterialle kotiinsa kaupunkiin seuraavana aamuna. Valmistellessaan ateriaa Siha käski erästä palvelijaansa ostamaan markkinoilta lihaa juhla-ateriaa varten. Kun jainimunkit kuulivat entisen suojelijansa kääntymisestä buddhalaisuuteen ja ateriasta, jonka hän valmisti Buddhalle ja munkille, he olivat hieman ärtyneitä:

”Nyt tuohon aikaan monet niganthat (jainimunkit) kättään heiluttaen vaunutieltä vaunutielle, risteystieltä risteystielle valittivat kaupungilla: Tänään kenraali Sihan tappamasta lihavasta eläimestä tehdään ruokaa erakko Gotamalle (Buddhalle), erakko Gotama käyttää tätä lihaa tietäen, että se on tapettu tarkoituksella häntä varten, että teko on tehty hänen tähtensä…” .

Siha teki eettisen eron jo valmiiksi myytäväksi valmistetun lihan ostamisen ja tietyn eläimen tappamisen tilaamisen välillä, eron, joka ei ole ilmeinen monille länsimaalaisille mutta joka toistuu kaikkialla Buddhan omissa opetuksissa. Selventääkseen sitten munkille lihansyöntiin liittyvää kantaa Buddha sanoi:

”Munkit, sallin teille kalan ja lihan, jotka ovat aivan puhtaita kolmessa suhteessa: jos niitä ei ole nähty, kuultu tai epäilty, että niitä olisi tapettu tarkoituksella munkkia varten. Mutta teidän ei pidä tietoisesti käyttää lihaa, joka on tapettu tarkoituksella teitä varten.”

Buddhalaisissa kirjoituksissa on monia kohtia, joissa kerrotaan, että Buddhalle ja hänen munkeilleen tarjottiin lihaa ja he söivät sitä. Yksi mielenkiintoisimmista näistä kohdista esiintyy täysin asiaan liittymättömän säännön johdantokertomuksessa (Nissaggiya Pacittiya 5), ja huomio siitä, että liha on puhtaasti sivuseikka kertomuksen pääteemaan nähden, korostaa kohdan aitoutta:

Uppalavanna (tarkoittaen ’hän, jolla on lootuksen kaltainen iho’) oli yksi Buddhan kahdesta tärkeimmästä naispuolisesta oppilaasta. Hänet vihittiin nunnaksi jo nuorena naisena, ja pian hänestä tuli täysin valaistunut. Sen lisäksi, että hän oli arahant (valaistunut), hänellä oli myös erilaisia psyykkisiä kykyjä siinä määrin, että Buddha julisti hänet kaikkien naisten joukossa parhaaksi tällä alalla. Kerran, kun Uppalavanna meditoi yksin iltapäivällä ”sokeiden miesten metsässä”, syrjäisessä metsässä Savatthin kaupungin ulkopuolella, ohi kulki varkaita. Varkaat olivat juuri varastaneet lehmän, teurastaneet sen ja pakenivat lihan kanssa. Kun varkaiden päällikkö näki rauhallisen ja seesteisen nunnan, hän laittoi nopeasti osan lihasta lehtisäkkiin ja jätti sen nunnalle. Uppalavanna poimi lihan ja päätti antaa sen Buddhalle. Varhain seuraavana aamuna, kun hän oli saanut lihan valmiiksi, hän nousi ilmaan ja lensi sinne, missä Buddha oleskeli, Rajagahan ulkopuolella sijaitsevaan bambulehtoon, yli 200 kilometrin päähän variksen (tai nunnan?) lentäessä! Vaikka ei ole mitään erityistä mainintaa siitä, että Buddha olisi itse asiassa syönyt tätä lihaa, on selvää, että näin korkeasti koulutettu nunna olisi varmasti tiennyt, mitä Buddha söi.

On kuitenkin olemassa joitakin lihoja, joiden syöminen on nimenomaan kielletty munkilta: ihmislihaa ilmeisistä syistä; norsujen ja hevosten lihaa, koska niitä pidettiin tuolloin kuninkaallisina eläiminä; koiranlihaa – koska tavalliset ihmiset pitivät sitä inhottavana; ja käärmeiden, leijonien, tiikereiden, panttereiden, karhujen ja hyeenojen lihaa – koska sellaisen, joka oli juuri syönyt tällaisten vaarallisten viidakkoeläinten lihaa, ajateltiin säteilevän sellaista hajua, että se houkuttelisi kostoa samalta lajilta!

Buddhan elämän loppupuolella hänen serkkunsa Devadatta yritti anastaa munkkiritarikunnan johtopaikan. Saadakseen tukea muilta munkeilta Devadatta yritti olla tiukempi kuin Buddha ja esittää häntä sallivana. Devadatta ehdotti Buddhalle, että kaikkien munkkien tulisi vastedes olla kasvissyöjiä. Buddha kieltäytyi ja toisti jälleen kerran vuosia aiemmin vahvistamansa määräyksen, jonka mukaan munkit ja nunnat saavat syödä kalaa tai lihaa, kunhan se ei ole peräisin eläimestä, jonka liha on nimenomaan kielletty, ja kunhan heillä ei ole syytä uskoa, että eläin olisi teurastettu nimenomaan heitä varten.

Vinaya on siis varsin selvä tässä asiassa. Munkit ja nunnat saavat syödä lihaa. Jopa Buddha söi lihaa. Valitettavasti länsimaalaiset pitävät lihansyöntiä usein munkkien hemmotteluna. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta – olin tiukka kasvissyöjä kolme vuotta ennen kuin minusta tuli munkki. Ensimmäisinä munkkivuosinani Koillis-Thaimaassa, kun kohtasin rohkeasti monia aterioita, joissa söin tahmeaa riisiä ja keitettyä sammakkoa (koko ruumis luineen kaikkineen) tai kumisia etanoita, punaista muurahaiscurrya tai friteerattuja heinäsirkkoja – olisin antanut MITÄ tahansa ollakseni taas kasvissyöjä! Ensimmäisenä joulunani Koillis-Thaimaassa eräs amerikkalainen vieraili luostarissa noin viikkoa ennen 25. joulua. Se tuntui liian hyvältä ollakseen totta, hänellä oli kalkkunafarmi ja kyllä, hän ymmärsi nopeasti, miten me elimme, ja lupasi meille kalkkunan jouluksi. Hän sanoi, että hän valitsisi erityisesti meille mukavan lihavan kalkkunan… ja sydämeni upposi. Emme voi hyväksyä lihaa tietäen, että se on tapettu erityisesti munkkeja varten. Kieltäydyimme hänen tarjouksestaan. Niinpä jouduin tyytymään osaan kyläläisen ateriasta – taas sammakoihin.

Munkit eivät saa käyttää valinnanvaraa ruoan suhteen, ja se on paljon vaikeampaa kuin kasvissyöjänä oleminen. Siitä huolimatta voimme rohkaista kasvissyöntiä, ja jos maallikkotukijamme toisivat vain kasvisruokaa eivätkä lihaa, no… munkitkaan eivät ehkä valita!
Voisitte ottaa vinkistä vaarin ja olla ystävällisiä eläimiä kohtaan.

Book of the Discipline, Vol. 4, s. 324
ibid, s. 325

Ajahn Brahmavamso
(Uutiskirje, huhti-kesäkuu 1990, Länsi-Australian Buddhistinen Yhdistys ry.)

Seuraavasti ks. esim: Buddhalaisuus ja kasvissyönti

.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.