Elämää mustasukkaisen aviomiehen kanssa:

Elämä mustasukkaisen aviomiehen kanssa ei ole hauskaa.

Elämä mustasukkaisen aviomiehen kanssa voi tuntua uuvuttavalta, loukkaavalta ja uskomattoman tuskalliselta.

(Tai niin minulle on kerrottu. Uudestaan ja uudestaan…)

Annahan kun selitän…

Olen viime vuosien aikana koonnut useita artikkeleita siitä, miltä tuntuu kärsiä taannehtivasta mustasukkaisuudesta (puhumattakaan opaskirjasta ja verkkokurssista siitä, miten se voitetaan).

Olen samaan aikaan kirjoittanut hyvin vähän siitä, miltä tuntuu, kun kumppanisi kärsii taannehtivasta mustasukkaisuudesta.

(Jos olet hämmentynyt siitä, mitä taannehtivalla mustasukkaisuudella tarkoitetaan, klikkaa tästä lukeaksesi BBC Newsille kirjoittamani artikkelin aiheesta.)

Tämä johtuu lähinnä siitä, että minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää (tai vaimoa), joka kärsii takautuvasta mustasukkaisuudesta, joten minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, millaista se on.

Olen kuitenkin sekä henkilökohtaisessa elämässäni että lukijoiden sähköpostiviestien kautta mielestäni saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista retroaktiivinen mustasukkaisuus on vastaanottajapuolella.

Kuten voitte varmaan kuvitella, minusta on täyttä helvettiä elää mustasukkaisen aviomiehen kanssa.

Olen varma, ettei tämä ole sinulle järkyttävää, mutta mielestäni RJ:stä kärsivien on tärkeää miettiä sitä syvällisesti.

Jos sinulla on mustasukkainen aviomies, poikaystävä, tyttöystävä tai vaimo, elämäsi on jatkuvaa ”odottamista”; odottamista uusille kysymyksille, syytöksille, solvauksille, konfliktille.

Et voi koskaan täysin päästää varuillesi, rauhoittua ja nauttia hetkestä.

Et voi koskaan täysin rentoutua; kun olette yhdessä, olet aina vain hieman ahdistunut odottaen, että kumppanisi aloittaa tutun kysymysten, ristiriitojen, tuskan ja (ohimenevän) vakuuttelun kierteen uudestaan.”

Haluaisin ohjata huomionne hyvin raakaan ja ainutlaatuiseen lukijasähköpostiviestiin, jonka sain hiljattain ja joka koski mustasukkaista aviomiestä.

Sähköpostissa lukija (sanotaan häntä Annaksi) kirjoittaa mustasukkaisesta aviomiehestään ja siitä, kuinka hänen kärsivällisyytensä (ja suhde itsessään) on loppumassa. Olen saanut monta tällaista sähköpostia ennenkin.

Sähköpostista teki ainutlaatuisen se, että sen mukana tuli liitetiedosto: Anna jakoi kanssani myös kirjeen, jonka hän kirjoitti, ei suinkaan mustasukkaiselle aviomiehelleen, vaan ”RJ:lle” itselleen.

”Avoin kirje takautuvalle mustasukkaisuudelle”, niin sanoakseni.

Alla olevassa kirjeessä ”RJ:lle” (jaettu luvalla) Anna kertoo yksityiskohtaisesti, miltä tuntuu, kun mustasukkainen aviomiehesi ei lopeta menneisyytesi ahdistelua.

Nyt, jos luet tätä ja olet se, joka kamppailee taannehtivan mustasukkaisuuden kanssa, haluan tehdä selväksi: jakamalla Annan kirjeen en yritä ”syyllistää” sinua tai saada sinua tuntemaan oloasi huonoksi omasta käytöksestäsi.

(Jos olet yhtään samanlainen kuin minä olin ennen, tunnet luultavasti jo nyt syyllisyyttä omasta käytöksestäsi.)

Olen vain sitä mieltä, että on hyvin tärkeää, että RJ:stä kärsivillä on parempi käsitys siitä, millaista vahinkoa taannehtiva mustasukkaisuus voi aiheuttaa parisuhteelle ja millaista haittaa se aiheuttaa kumppanille. Kun muistelen omia kokemuksiani RJ:stä, kesti aivan liian kauan ennen kuin todella ymmärsin, mitä tein kumppanilleni.

Toivon, että parempi ymmärrys siitä, millaista RJ:stä kärsivälle kumppanillesi on, inspiroi sinua oppimaan virheestäni ja ryhtymään tarvittavaan työhön ASAP.

Pidemmittä puheitta tässä siis Annan kirje retroaktiiviselle mustasukkaisuudelle:

Rakas retroaktiivinen mustasukkaisuus,

Kirjoitan tämän kirjeen kuvaillakseni, miltä tuntuu olla retroaktiivisen mustasukkaisuuden vastaanottavassa päässä, kun sinulla on mustasukkainen aviomies.

Siitä, miltä RJ:stä kärsivästä tuntuu, kirjoitetaan paljon, itse asiassa hyvin yksityiskohtaisesti, mutta siitä, miltä vastaanottajasta tuntuu, ei juuri muuta kuin se, että pahimmillaan suhde päättyy.

Olen RJ:n uhri. Kumppanini on ihana, välittävä, ystävällinen huomaavainen mies, kun ei ole paikalla. Tämä on pahinta oikeastaan-tietää ja nähdä tätä ihanaa ihmistä, mutta ei tiedä kuinka kauan hän on täällä.

Kun hän on poissa ja sinä tulet, tiedän sen.

Se on pienistä merkeistä; katseesta, tietystä kommentista, etäisyydestä ja hellyyden vetäytymisestä. On todella tuskallista, kun sanon tai kirjoitan rakastan sinua enkä saa samaa vastausta takaisin.

Tiedän silloin, että sinä hallitset, ei mieheni.

RJ, unohdat, että olen ihminen, jolla on tunteita – nainen, äiti, kumppani, kotiäiti, ystävä – mutta sinulle olen vain etiketti.

En ole keksinyt mikä tuo leima on, mutta se on luultavasti jotain ’sitoutumaton’, ’epäluotettava’, ehkä jopa yhtä paha kuin ’lutka’ tai ’huora’.

Kun minut nähdään leimana, ei ole väliä mitä sanon tai teen, minua ei enää nähdä tai kohdella ihmisenä, jolla on tunteita. Olen vain etiketti, ja se todella, todella sattuu.

Olet nyt saanut mustasukkaisen mieheni tuntemaan, että hän ”teeskentelee” suhdettamme, saanut hänet ajattelemaan, että hän haluaa ulos.

Tämä tekee todella vaikeaksi olla tuntematta itseään jotenkin ”käytetyksi” fyysisen kosketuksen, rakastelun, seksin jälkeen, koska tunnut tarvitsevan tätä tunteaksesi olosi turvalliseksi ja rakastetuksi suhteessa.

Mutta kun RJ:n syy tuntuu olevan seksi, niin silloin on todella vaikea olla miettimättä, millaisena leimana esittelen itseni – olenko edelleen ”lutka” tai ”huora”, kun harrastan seksiä mieheni kanssa?

Epäonnistumatta sinä, RJ, ilmestyt aina muutama päivä rakastelun jälkeen, ja kunnes voit tuntea olosi taas turvalliseksi ja rakastetuksi seksin kautta, ja sykli toistaa itseään.

Pahinta tässä kaikessa on se, että olen sanonut miehelleni moneen kertaan, että sinä et ole todellinen, keksit asioita, olet fantasia, vääristät kaiken. Ja silti, vaikka tiedän, ettet ole todellinen, en voi olla tuntematta itseäni syvästi loukkaantuneeksi, hyväksikäytetyksi ja kidutetuksi.

Toivoisin, että RJ olisi ollut minun.

Olisinpa voinut ottaa RJ:n pois mieheltäni. Tiedän, että voisin voittaa sen. Tiedän, että minulla olisi voimia kohdata sinut päin naamaa ja nauraa sinulle.

Puoli taistelusta on voitettu, kun tietää, minkä kanssa on tekemisissä – kun tuntee vihollisensa – mutta sinä, RJ, olet erinomainen manipuloimaan ajatuksia ja tunteita ja ottamaan vallan.

Mieheni ja minä aloimme voittaa, kun tajusimme sinut; kun ihana mieheni suostui siihen, että hänellä oli ongelma, ja hän lopetti menneisyydestäni puhumisen ja loukkaavien kommenttien tekemisen.

Se oli pieni voitto suhteellemme, mutta löysit pian tien takaisin. Tällä kertaa ryhdyit diskreditoimaan minua sitoutuneena kumppanina sanomalla minulle, että ”pidin enemmän menneestä elämästäni”. Olit väärässä, kuten aina.

Kunpa voisin puhua kanssasi kasvotusten. Hakkaisin valosi pihalle! Huutaisin sinulle! Mutta edes silloin et kuulisi minua.

Luulen, että olet kuuro.

Koska sinä, RJ, kuulet vain itseäsi. Et kuule minua, etkä kuule ihanaa miestäni. Mutta hän kyllä kuulee sinut!

Tällä hetkellä olet vakuuttanut mieheni siitä, että hän on väärässä suhteessa, vakuuttanut hänet siitä, että sinä (takautuva mustasukkaisuus) rauhoitut ja lähdet pois, jos hän jatkaa elämäänsä. Juuri nyt näen, että saatat olla voitolla.

Tuska, jota aiheutat, estää ihanaa miestäni ajattelemasta sitä tuskaa, myllerrystä, häiriötä, loukkaantumista ja sotkua, jonka tämän suhteen lopettaminen aiheuttaa, ei vain minulle, vaan myös lapsillemme.

Muuta hän ei voi ajatella kuin sitä, millainen helpotuksen hetki voisi olla. Sillä välin kun minä keräilen palasia omasta särkyneestä elämästäni, ainakin ihana mieheni voisi saada hetken rauhaa…

Kerrot hänelle: ”Kyllä hän pärjää, hän ei ole pitkään yksin, hän on tehnyt sitä ennenkin, hän todella haluaa sitä!”.

Mutta sinä valehtelet.

Haluan vain saada mieheni takaisin, lakata murehtimasta suhdettamme, lopettaa tämä tuska. Nyt riittää jo. Yhdessä meillä on kaikki, ja silti sinä, RJ, sanot meille: ”EI! En anna sinun nauttia siitä!”

Kunpa mustasukkainen mieheni näkisi sen, mitä minä näen, mitä muut näkevät, hän ei enää koskaan tuntisi oloaan epävarmaksi tai mustasukkaiseksi. Vasta kun onnellisuus lakkaa olemasta päämäärä, rakkaus loistaa läpi.

Ja vasta kun sinä, RJ, olet kaukainen muisto, vallitsee rauha. Siihen asti sota jatkuu.

Sinun,

RJ:n uhri

Kiitos kirjeestäsi, Anna.

Muistutus: jos mustasukkainen aviomiehesi kärsii taannehtivasta mustasukkaisuudesta, olen kirjoittanut pari artikkelia juuri sinua varten. Ne löytyvät täältä ja täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.