Harvard Business Review

Ensimmäisessä julkaisussa Harvard Business Schoolin dekaani Wallace B. Donham kuvaili lehden tavoitteita artikkelissa An Essential Groundwork for a Broad Executive Theory ja kirjoitti, että yritystoiminnan teoriaa olisi kehitettävä siten, että johtajat voivat oppia muiden kokemuksista, miten käyttäytyä todellisissa tilanteissa. Muuten liiketoiminta jatkuu epäsystemaattisena, sattumanvaraisena ja monille säälittävänä onnenpelinä.

Dekaani Donnham ja toimittajat uskoivat, että lehti täydentäisi luontevasti koulua. Alkuvuosinaan lehti keskittyi makrotaloudellisiin trendeihin ja kehitykseen ja julkaisi alakohtaisia artikkeleita, kuten Are Railroad Freight Rate Structures Obsolete? Lehti sisälsi myös opiskelijoiden kirjoituksia sisältävän osion, joka lopetettiin vuonna 1939. HBR alkoi siirtää toimituksellista painopistettään yleisjohtamiseen toisen maailmansodan jälkeen, kun yhä useammat johtajat kiinnostuivat General Motorsin ja muiden suuryritysten käyttöön ottamista johtamistekniikoista. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana lehti jatkoi keskittymistään yleisiin johtamiskysymyksiin, joita yritysjohtajat kohtaavat, ja esitti itsensä päätöksentekijöille suunnattuna lehtenä. Joitakin tärkeimpiä tänä aikana julkaistuja artikkeleita ovat muun muassa Marketing Myopia, Barriers and Gateways to Communication ja How Competitive Forces Shape Strategy.

Tärkeä ajanjakso lehden historiassa sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle, jolloin Theodore Levitt oli lehden päätoimittaja. HBS:n professori Levitt toteutti toimituksellisia ja ulkoasuun liittyviä muutoksia, joiden tavoitteena oli tehdä lehdestä vähemmän erikoistunut ja käyttökelpoisempi suurelle yleisölle, ja lehden artikkelit olivat lyhyempiä ja kattoivat laajemman aihevalikoiman, ja siinä otettiin käyttöön newyorkilaistyylisiä pilapiirroksia.

Alun perin HBS:n julkaisemaa HBR:ää on vuodesta 1993 lähtien julkaissut Harvard Business School Publishing, joka on Harvardin yliopiston voittoa tavoittelematon tytäryhtiö, joka julkaisee myös tapauksia, kirjoja (HBS Pressin kautta), uutiskirjeitä sekä yrityskoulutusohjelmia. Vuonna 2001 lehti muutti ilmestymisajankohtansa kaksikuukautisesta kuukausittaiseksi.

Vuodesta 1959 lähtien McKinsey Award -palkinnolla on palkittu vuosittain kaksi merkittävintä johtamisartikkelia, jotka riippumaton tuomaristo on julkaissut.

Joitakin voittajia ovat muun muassa johtamisen gurut, kuten Peter Drucker, joka on palkittu seitsemän kertaa, Theodore Levitt, Michael Porter, Rosabeth Moss Kanter ja C.K. Prahalad.

Vuonna 2002 johdossa ja toimituksessa tapahtui radikaali muutos sen jälkeen, kun Suzy Wetlauferin ja General Electricin entisen toimitusjohtajan Jack Welchin välisestä suhteesta tuli ilmi. Kaksi johtavaa päätoimittajaa irtisanoutui, koska he valittivat Wetlauferin ja Welchin välisestä epäeettisestä suhteesta, joka alkoi erään artikkelin valmistelun aikana, ja tuomitsivat sietämättömän työilmapiirin syntymisen. Wetlaufer lähti uutistoimituksesta 8. maaliskuuta sen jälkeen, kun jäljelle jäänyt henkilökunta oli antanut hänelle uuden varoituksen. Kolme kuukautta myöhemmin myös kustantamo, Penelope Muse Abernathy, joutui katkaisemaan suhteet lehteen.

Painos: USA: 240 000, muu maailma: 250 000, 11 kansallisessa painoksessa (Kiina, Venäjä, Taiwan, Japani, Saksa, Puola, Etelä-Amerikka, Unkari, Italia).

Vuodesta 2006 lähtien lehden italialainen painos on ilmestynyt nimellä Harvard Business Review Italia.

Tammikuun ja helmikuun 2017 välisenä aikana lehden painosmäärä väheni 11:stä painetusta numerosta 6:een numeroon vuodessa.

Tammikuun ja helmikuun 2017 välisenä aikana lehden painosmäärä väheni 11:stä painetusta numerosta 6:een.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.