Hiljattain löydetty ”hirviöpingviini” oli yhtä pitkä kuin aikuinen ihminen

Kalat uivat henkensä edestä, kun ne kohtasivat pelottavan muinaisen ”hirviöpingviinin”, joka olisi uuden tutkimuksen mukaan ylittänyt nykypäivän suurimman pingviinin, keisaripingviinin.

Hiljattain kuvailtu vesieläin, nimeltään Crossvallia waiparensis, oli 1,6 metriä pitkä, eli suunnilleen aikuisen naisen mittainen. Se painoi jopa 176 kiloa. (80 kiloa), ja se painoi kiloja metsästäessään vesisaalista muinaisessa Uudessa-Seelannissa paleoseenikaudella, 66 miljoonasta 56 miljoonaan vuotta sitten.

Mutta vaikka tämä uusi laji olikin valtava, se ei ole suurin tunnettu pingviini. Sen kunnian saa 37 miljoonaa vuotta vanha Palaeeudyptes klekowskii, joka oli vaikuttavan 2,5 metriä pitkä ja painoi 250 kiloa. (115 kg).

Suhteessa: Kuvia: These Animals Used to Be Giants

Amattilaispaleontologi ja tutkimuksen osatutkija Leigh Love löysi uuden pingviinin fossiiliset jalkaluut Waiparan kaupungista, joka sijaitsee Canterburyssa Uudessa-Seelannissa. Tämä alue on jättimäisten, muinaisten eläinten löytöpaikka. Muita sieltä löydettyjä jättiläismäisiä, mutta nyt sukupuuttoon kuolleita olentoja ovat muun muassa maailman suurin papukaija, jättiläiskotka, jättiläismäinen kaivautuva lepakko, moa (jättiläismäinen, lentokyvytön lintu) ja viisi muuta pingviinilajia.

Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) oli katkarapu verrattuna C. waiparensisiin. Nykyaikainen lintu on 3-3,9 jalkaa (0,9-1,2 m) pitkä. Keisaripingviini on kuitenkin vain kaukainen sukulainen äskettäin tunnistetulle otukselle. C. waiparensiksen lähin tunnettu sukulainen on Crossvallia unienwillia, joka myös eli paleoseenin aikana, mutta Cross Valleyssa Etelämantereella. Vaikka maamassat ovat nykyään erillään toisistaan, Uusi-Seelanti ja Etelämanner olivat paleoseenin aikana yhteydessä toisiinsa, tutkijat kertoivat.

”Kun Crossvallia-lajit elivät, Uusi-Seelanti ja Etelämanner olivat hyvin erilaisia kuin nykyään – Etelämanner oli metsän peitossa, ja molemmissa oli paljon lämpimämpi ilmasto”, tutkimuksen vanhempi tutkija Paul Scofield, Uuden-Seelannin Canterbury-museon luonnonhistorian vanhempi intendentti, sanoi lausunnossaan.

Lisäksi molempien Crossvallia-pingviinien sääriluut poikkeavat jyrkästi nykyisten pingviinien luista. Anatomiset tutkimukset viittaavat siihen, että Crossvalliat joko käyttivät jalkojaan enemmän uidessaan kuin nykypingviinit tai että muinaiset linnut eivät olleet vielä sopeutuneet seisomaan pystyasennossa, kuten nykypingviinit.

Tutkijat Vanesa De Pietri, Paul Scofield ja Gerald Mayr tarkastelevat Crossvallia waiparensis -fossiilia Canterbury Museumissa Uudessa-Seelannissa. (Kuvan luotto: Canterbury Museum CC BY NC)

C. waiparensiksen ja muiden suurikokoisten pingviinien löytyminen paleoseenikaudelta tarjoaa lisää todisteita siitä, että pingviinit kasvoivat valtaviksi pian sen jälkeen, kun nonavian dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon noin 66 miljoonaa vuotta sitten, tutkimukseen osallistunut Vanesa De Pietri, joka on Canterbury-museon luonnonhistorian tutkijakuraattori, sanoi tiedotteessa.

Eikä ihme, sillä suurella koolla on valtavia etuja merilinnuille, sanoi Daniel Ksepka, Connecticutin Greenwichissä sijaitsevan Bruce-museon intendentti Daniel Ksepka, joka ei osallistunut tutkimukseen.

”Mitä suuremmaksi eläin kasvaa, sitä tehokkaammaksi se tulee säilyttämään ruumiinlämpönsä (mikä on erittäin tärkeää pingviineille) ja sukeltamaan syvemmälle ja pidemmäksi aikaa”, Ksepka kertoi Live Scienelle sähköpostitse. ”Suuri koko avaa myös uusia saalisvaihtoehtoja ja suojaa niitä pienemmiltä saalistajilta.”

Miksi sitten nykypingviinit ovat pienempiä? Se ei ole täysin selvää, mutta vanha kunnon kilpailu saaliista ja reviireistä saattaa osittain selittää, miksi pingviinit eivät ole enää niin jättiläismäisiä jättiläisiä kuin ennen.

Seuraa asiaa: Paleontologit tutkivat yhä tätä kysymystä, mutta suuri tekijä voisi olla pinnipedien (hylkeet ja sukulaiset) nousu, jotka alkavat levittäytyä valtamerillä suunnilleen samaan aikaan, kun jättiläispingviinit alkavat kadota”, Ksepka sanoo. ”Ne ovat saattaneet törmätä pingviineihin paitsi saalistajina ja kilpailijoina samankaltaisesta saaliista, myös monopolisoida pesimäyhdyskuntien tarvitsemat lisääntymisalueet.”

Uusi tutkimus julkaistiin verkossa 12. elokuuta Alcheringa-lehdessä: An Australasian Journal of Paleontology. Muinaisen linnun sekä muiden jättiläispingviinien fossiilit tulevat näytteille Canterbury Museumiin myöhemmin tänä vuonna.

  • Kuvissa: The Emperor Penguin’s Beautiful and Extreme Breeding Season
  • Kuvia lentokyvyttömistä linnuista: Kaikki 18 pingviinilajia
  • Herttaisia poikaskuvia: Antarktiksen pingviinivauva

Originally published on Live Science.

Uudemmat uutiset

{{ articleName }}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.