Maailmantalous muistuttaa huolestuttavasti Japania ennen sen ”kadonnutta vuosikymmentä”

Getty

Toisen maailmansodan jälkeen Japani koki nopean kasvun, kun Yhdysvallat ja muut auttoivat sen talouden jälleenrakentamisessa. Tämä johti jyrkkään kasvuun, joka huipentui 1980-luvun Japanin omaisuuskuplaan.

Se puhkesi 1990-luvun alussa ja toi mukanaan sen, mitä alettiin kutsua ”kadonneeksi vuosikymmeneksi”. Se oli todellisuudessa enemmän kuin vuosikymmen, sillä 2000-luvun alku toi mukanaan vain lievän elpymisen.

BKT supistui, palkat laskivat ja omaisuuserien hinnat laskivat tai kulkivat parhaimmillaankin rinnakkain. Japani kamppailee sen kanssa yhä tänä päivänä.

Nyt muu maailma lähestyy ajanjaksoa, joka saattaa olla Japanin ”menetetyn vuosikymmenen” vastine. Se ei tule olemaan maailmanloppu, mutta se saattaa olla tuskallisempi kuin Japanissa.

Japanin kasvu oli vähäistä, mikä johtui pääasiassa viennistä. Se ei toimi, kun kaikki maailman suuret taloudet ovat samassa tilanteessa. Lisäksi olemme menossa kohti maailmanlaajuista luottokriisiä, jota olen kutsunut nimellä The Great Reset.

Tämän taantuman kuvaaminen ”japanilaistumiseksi” voi olla epäreilua Japania kohtaan, mutta se on paras paradigmamme. Hyvä uutinen on, että se leviää hitaasti. Huono uutinen on, että se päättyy myös hitaasti.

Uskon, että vältämme kirjaimellisesti verenvuodatuksen kaduilla, mutta siitä tulee haastavaa aikaa.

Japanin kadonneet vuosikymmenet

Kadonneella vuosikymmenellä oli rahapoliittiset juuret.

Vuonna 1985 solmittu Plaza-sopimus kasvatti jenin kurssia korkeammalle ja paisutti varallisuuskuplaa. Japanin keskuspankki yritti puhkaista kuplan vuonna 1989 alkaneella koronnostojen sarjalla:

Lähde: Lähde: Mauldin Economics

Kun BOJ oli saavuttanut 6 prosentin korot vuonna 1992, se alkoi laskea korkoja ja päätyi lopulta nollaan muutamaa vuotta myöhemmin.

Sen jälkeen se on tehnyt kaksi lyhytaikaista kiristysyritystä, jotka näkyvät punaisissa ympyröissä. Kumpikaan ei toiminut, ja se oli siinä; ei enää koronnostoja, piste. Japani on nyt pitänyt ohjauskorkonsa nollassa tai lähellä nollaa 20 vuotta.

Japanin keskuspankki turvautui myös suuriin QE:n kaltaisiin ohjelmiin, joilla ei myöskään ollut juurikaan vaikutusta. Samaan aikaan hallitus kokeili erilaisia finanssipolitiikkoja: infrastruktuurihankkeita, sääntelyn purkamista, veronalennuksia jne.

Nekin vaikuttivat vain vähän. BKT:n kasvu on juuttunut lähelle nollaa, plus tai miinus pari prosenttiyksikköä. Niin on ollut myös inflaatio.

Sitä huolimatta BOJ:n omaisuuserien ostoilla oli varmasti vaikutusta. Ne ostivat enemmän tai vähemmän kaiken, mukaan lukien osake-ETF:t ja muut yksityiset omaisuuserät.

Japani on malliesimerkki valekapitalismista. Kaikki tämä pääoma menee yrityksiin ei siksi, että niillä olisi innovatiivisia, voittoa tuottavia ideoita, vaan yksinkertaisesti siksi, että ne ovat olemassa. Näin saadaan zombiyrityksiä.

Tuloksena ei ainakaan toistaiseksi ole ollut noususuhdannetta eikä lamaa. Japanilla on ongelmansa, mutta ihmiset eivät seiso soppajonoissa.

Ei toimi? Double Down

Monien mielestä nykyinen tilanne ei voi jatkua loputtomiin, mutta ulospääsyä ei ole näköpiirissä.

Japanin keskuspankki on ostanut kaikki mahdolliset joukkovelkakirjat. Nyt ne ostavat osakkeita paitsi Japanista myös Yhdysvalloista. Ne yrittävät laittaa jeniä järjestelmään luodakseen inflaatiota. Se ei yksinkertaisesti ole toiminut.

Kun ei ole parempaa vastausta, oletuksena on tehdä lisää samaa. Näin on Japanissa, Euroopassa ja pian myös USA:ssa. Charles Hugh Smith kuvasi sitä aika hyvin hiljattain.

Zombifikaation/Japanifikaation toinen dynamiikka on: mennyt menestys kahlitsee valtaeliitit epäonnistuneeseen malliin. Mitä suurempi on menneisyyden kunnia, sitä vahvempi on sen ote kansalliseen identiteettiin ja valtaeliittiin.

Ja niinpä valtaeliitti tekee enemmän sitä, mikä on epäonnistunut, yhä äärimmäisempinä annoksina. Jos korkojen alentaminen synnytti sekulaarista kasvua, niin valtaeliitit laskevat korot nollaan. Kun tämäkään ei liikuta neulaa, he laskevat korot nollan alapuolelle eli negatiivisiin korkoihin.

Kun tämäkään ei liikuta neulaa, he peukaloivat tilastoja saadakseen sen näyttämään siltä, että kaikki on hyvin. Junkerin kuolemattomien sanojen mukaan, kun asia muuttuu vakavaksi, on valehdeltava, ja nyt se on vakavaa koko ajan.

”Tee enemmän sitä, mikä on epäonnistunut, yhä äärimmäisempinä annoksina” kuvaa hyvin myös Yhdysvaltain keskuspankin politiikkaa vuosina 2008-2016.

Nollakorkojen vaikutuksen jäädessä vähäiseksi Yhdysvaltain keskuspankki käynnisti QE:n ja jatkoi sitä rajallisesta menestyksestä ja haitallisista sivuvaikutuksista huolimatta. Euroopan keskuspankki teki saman jopa suuressa määrin, niin ikään vähäisin vaikutuksin.

Miten pääsemme seuraavaan kohtaan: miksi Eurooppa ja Yhdysvallat seuraavat Japania.

Too Much, Too Fast

Federal Reserve käytti vuodet 2017 ja 2018 yrittäessään irrottautua erilaisista elvytyspolitiikoistaan. Se alkoi nostaa lyhyitä korkoja ja peruuttaa QE-ohjelmaa.

Jälkikäteen näyttää nyt siltä, että Fed yritti tehdä liikaa ja liian nopeasti. Ystäväni Samuel Rines laski, että kun mukaan lasketaan QE:n supistaminen, tämä Fedin kiristämissykli oli aggressiivisin sitten Paul Volckerin drakonisten koronnostojen 1980-luvun alkupuolella.

Heidän olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin ja kiristää asteittain. Jostain syystä se ei tehnyt niin.

Ja niin alkoivat valitukset. Wall Street ei ollut tyytyväinen, mutta mikä tärkeämpää, presidentti Trump ei ollut tyytyväinen koronnostoihin. Mutta varsinainen deal-breaker saattoi olla vuoden 2018 lopun markkinakohu.

Silloin tuottokäyrä kääntyi, mikä tapahtui samaan aikaan heikentyvien taloustietojen kanssa. Se oli luultavasti viimeinen pisara. Fed ei ole varsinaisesti löysännyt, mutta on hyvin mahdollista, että se löysää myöhemmin tänä vuonna.

Mikäli EKP:n Mario Draghilla oli kiristyssuunnitelma valmiina vielä vähän aikaa sitten. Tuo suunnitelma on nyt ulkona ovesta ennen kuin Draghi on edes lähelläkään lähtöä.

Siten Atlantin molemmin puolin suunnitelmat irrottautua löysästä rahasta näyttävät nyt huolestuttavasti samalta kuin nuo kaksi pientä ympyrää BOJ:n korkokaaviossa, kun se yritti nostaa ja huomasi, ettei se pystynyt siihen.

Pahinta on se, että olemme myös kopioimassa Japanin finanssipolitiikkaa, jossa alijäämämenot kasvavat nopeasti. Itse asiassa tänä vuonna ylitämme sen.

Japanin alijäämän prosentteina BKT:stä ennustetaan olevan alle 4 %, kun taas USA:ssa se on lähempänä 5 %. Ja kun otetaan huomioon yhä laajeneva rahastoimattomien vastuiden kuilu, Yhdysvaltain alijäämä kasvaa tulevaisuudessa vieläkin suuremmaksi.

Käännymme japanilaisiksi, uskon, että olemme kääntymässä japanilaisiksi, uskon todella niin. (The Vaporsin musiikilla.)

Saat Forbesin parhaat uutiset postilaatikkoosi ja uusimmat näkemykset asiantuntijoilta eri puolilta maailmaa.

Seuraa minua Twitterissä. Tutustu verkkosivustooni.

Loading …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.