Mikä on sikojen latinan alkuperä?

Dear Straight Dope:

Mikä on possulatinan alkuperä?

Fritz Horisk

samclem vastaa:

Ensiksi testi –

Mikä seuraavista EI ole possulatinaa?

  1. Hammus Alabamus
  2. Hoggibus, Piggibus
  3. Ixnay
  4. Amscray
  5. Ofay
  6. Igpay Atinlay
  7. Wig-ge you-ge go-ge
  8. ”dunghill for unguem”

Vastaus on (rummunpyöritys) … #5, ofay. Mutta se jää toiselle palstalle

Sika latinaa useimmat amerikkalaiset pitävät salaisena lastenkielenä. Sanon ”useimmat amerikkalaiset”, koska peli ei koskaan näyttänyt leviävän brittimaissa. Heillä oli liian kiire kehittää ”rimmaavaa slangia”, peliä, jota en ole vielä keksinyt. Possulatinassa otetaan sana, esimerkiksi bibliophage, siirretään ensimmäinen kirjain sanan loppuun ja lisätään ”ay”-äänne. Saamme siis ibliophagebayn. Tunnetuimpia esimerkkejä tästä harjoituksesta ovat sanat ”ixnay” ja ”amscray”, jotka on tuotettu sanoista ”nix” ja ”scram” – niin tunnettuja, että nykyään niitä pidetään slangisanoina itsessään. On olemassa joitakin lisäsääntöjä siitä, mitä tehdään, kun sana alkaa vokaalilla, mutta jätän ne lukijalle. Kuten sanon lapsilleni, en ole tekemässä kotitehtäviänne.

Nykyaikaisen virallisen pelin juuret juontavat pitkälle menneisiin vuosisatoihin ja saattavat olla jopa Shakespearea vanhempia. Love’s Labor’s Lost -teoksessa (V näytös, kohtaus 1) on seuraava sananvaihto:

Costard:
Holofernes: Oi, haistan väärän latinan; dunghill for unguem.

Tämä on leikki latinalaisesta sananlaskusta – säästän teidät yksityiskohdilta. Pointtina on se, että järjetön monikielinen sanaleikki oli Shakespearen aikana hyvin tunnettu – katsokaa kohtauksen loppuosa – ja nyt sillä oli nimi, väärä latina, josta oli tullut ”koiralatina” 1700-luvulle tultaessa ja ”koirakreikka” pian sen jälkeen. Edgar Allen Poe käytti termiä ”sikakreikka” vuonna 1844. Kaikkien näiden termien tarkoituksena oli merkitä ”huonoa” latinaa tai asioita, jotka kuulostivat latinalta mutta eivät olleet sitä. Aluksi tarkoituksena oli vain huvittaa käyttämällä sanaleikkejä, englantilaisiin juuriin liitettyjä latinankielisiä päätteitä ja niin edelleen. Ensimmäinen löytämäni tapaus, jossa kieltä kuvaava termi on tarkoituksellisesti muunneltu kuulijan hämmentämiseksi, on Walter Scottin teoksessa Kennilworth (1821), jossa eräs hahmo sanoo: ”Erittäin oppinut mies … ja osaa puhaltaa kreikkaa ja hepreaa yhtä nopeasti kuin minä ’varkaiden latinaa'”. Ilmaisu viittasi alamaailman argottiin, jota käytettiin joskus keskustelussa hämmentämään ulkopuolisia. 1800-luvun puolivälissä ja 1900-luvun alussa sillä tarkoitettiin myös karnevaaleissa ja sirkuksissa käytettyä kielenkäyttöä, jolla pyrittiin estämään ”merkkiä” ymmärtämästä, mitä tirkistelijät puhuivat.

Lapset kehittivät oman salaisen koodinsa, jota vuoteen 1866 mennessä kutsuttiin nimellä ”sika-latina”. Saman vuoden The Galaxyssa lukee seuraavaa:

Hän lisää yhtä monta uutta kirjainta kuin pojat ”sikalatinaansa”, jota käytetään salakuuntelijoiden hämäämiseksi. Poika, joka pyytää ystäväänsä lähtemään mukaansa, sanoo: ”Wig-ge you-ge go-ge wig-ge me-ge?”

Toinen vastaa kieltävästi: ”Noge, Ige woge.”

Termi ”sikalatina” ilmestyi samalla vuosikymmenellä ja näyttää vähitellen syrjäyttäneen muut haastajat (kaksoishollanti ym.) suosituimmaksi termiksi. Nykyaikainen järjestelmä, jossa ensimmäinen kirjain jne. jätetään pois, on lähes varmasti 1900-luvun keksintö. Ei, Shirley Ellis ei keksinyt sitä vuoden 1965 hitissään ”The Name Game” (”Shirley, Shirley bo Birley Bonana fanna fo Firley” jne.).

Todisteena siitä, että hölmöilyllä ei ole rajoja, voi nykyään löytää Internetistä Raamatun käännöksen sikalatinaksi. Googlella on jopa sikalatinan kääntäjä kielityökaluissaan.

Ankindmay isway oomeday!

Lähteet:

Oxford English Dictionary sekä Douglas Wilson, loistava sitaattien etsijä amerikkalaisessa murrejärjestössä. Hänen harkittuja, oppineita puheenvuorojaan arvostetaan suuresti.

samclem

Kysymyksiä Cecilille voi lähettää osoitteeseen [email protected]

STAFF REPORTS ARE WRITTEN BY THE STRAIGHT DOPE SCIENCE ADVISORY BOARD, CECIL’S ONLINE AUXILIARY. VAIKKA SDSAB TEKEE PARHAANSA, NÄITÄ KOLUMNEJA EDITOI ED ZOTTI, EI CECIL, JOTEN TARKKUUDEN SUHTEEN KANNATTAA PITÄÄ PEUKUT PYSTYSSÄ.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.