Mistä rukousvastaukset riippuvat, osa 2

Kaksi viikkoa sitten esitin kysymyksen ”Mistä rukousvastaukset riippuvat?”. Vastauksen ensimmäinen ja perustavanlaatuisin osa oli, että kaikki vastaukset rukoukseen riippuvat Kristuksen kuolemasta syntiemme tähden. Syy siihen, että oikeudenmukainen ja pyhä Jumala voi vapaasti siunata meitä rukousvastauksilla, vaikka olemme syntisiä ja ansaitsemme tuomion, on se, että Jeesus Kristus kuoli syntiemme tähden ja käänsi Jumalan vihan pois meiltä. Kaikki hyödyllinen, mitä langennut ihminen on koskaan kokenut, ostettiin Golgatalla. Ja siksi kaikki vastaukset rukoukseen ovat ilmaisia lahjoja, jotka perustuvat Jumalan armoon. Emme osta rukousvastauksia millään sanomallamme tai tekemisellämme; me vain anomme armon ylivuotoa, joka on jo ostettu Herramme uhrilla.”

Vastauksen toinen osa kysymykseen ”Mistä rukousvastaukset riippuvat?” oli, että ne riippuvat siitä, että olemme kuuliaisia lapsia. Väitin lukuisten Vanhan ja Uuden testamentin tekstien perusteella, että taivaallinen Isämme häpäisisi oman sanansa ja vahingoittaisi lapsiaan, jos hän antaisi meille kaiken, mitä pyysimme, vaikka jatkaisimme jossakin synnissä. Korostin, että tämä ei tarkoita, että meidän on oltava synnittömästi täydellisiä saadaksemme vastauksen rukouksiimme, koska silloin rukous ”Anna meille syntimme anteeksi” olisi itseisarvoinen ristiriita. Et voi rukoilla syntejäsi anteeksi joka päivä, jos sinun täytyy olla vapaa kaikesta synnistä, jotta rukouksiisi vastattaisiin. Ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan, että syntimme annettaisiin anteeksi (Matt. 6:12). On ero täydellisen lapsen ja sellaisen lapsen välillä, joka on luonteenomaisesti kuuliainen mutta ei täydellinen. Emme saa olettaa, että voimme saada Jumalan tekemään mitä haluamme, jos sydämemme ei ole asettunut tekemään sitä, mitä hän haluaa (1. Joh. 3:22; Jaak. 5:16; Joh. 15:7; 9:31; Ps. 66:16-19; Sananl. 15:29; Jes. 1:15 jne.).

Tänään haluan yrittää antaa kaksi lopullista vastausta kysymykseen: ”Mistä rukouksiin vastaaminen riippuu?”. Teksti, jota olen tätä sanomaa valmistellessani yrittänyt kovasti ymmärtää, on Mark. 11:22-25. Mietiskelemällä tätä tekstiä yhdessä monien muiden tekstien kanssa olen saanut väkisin mieleeni kaksi viimeistä vastausta kysymykseemme.

Ja Jeesus vastasi heille: ”Uskokaa Jumalaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka sanoo tälle vuorelle: ’Nostetaan ylös ja heitetään mereen’, eikä epäile sydämessään, vaan uskoo, että se, mitä hän sanoo, käy toteen, se tapahtuu hänelle. Sentähden minä sanon teille: mitä ikinä rukouksessanne pyydätte, uskokaa, että olette sen saaneet, ja se on oleva teidän. Ja aina kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi anteeksi teidän rikkomuksenne.”

Kaksi sanaa tässä tekstissä, jotka vaativat selvennystä, ovat sanat ”mitä tahansa” jakeessa 24 ja ”usko” jakeissa 23 ja 24. Kun Jeesus sanoo: ”Mitä ikinä pyydätte”, tarkoittaako hän, että voimme pyytää aivan mitä tahansa? Eikö mitään rajoituksia ole? Eivätkö vastaukset rukoukseen riipu lainkaan siitä, mitä pyydämme? Ja kun Jeesus sanoo, että meidän ei pidä epäillä vaan uskoa, että se, mitä sanomme, toteutuu, tarkoittaako hän, että saadaksemme vastauksen rukouksiimme meidän on epäilemättä uskottava, että Jumala antaa meille juuri sen, mitä pyydämme? Toisin sanoen, missä mielessä rukousvastaukset riippuvat uskosta?

Mitä ikinä rukouksessa pyydätte…

Aloitetaan jakeen 24 sanasta ”mitä ikinä”: ”Mitä ikinä rukouksessanne pyydätte, uskokaa, että olette saaneet sen, niin se on oleva teidän.” Se kuulostaa ehdottomalta ja kaiken kattavalta. Mutta on kolme syytä, miksi meidän ei pitäisi ajatella, että Jeesus aikoi antaa meille tyhjän sekin. Ensimmäinen liittyy kielen luonteeseen. Toinen liittyy muihin Uuden testamentin opetuksiin. Kolmas liittyy välittömään asiayhteyteen.

Kielen luonne on sellainen, että kaikki sanat saavat merkityksensä niiden käytöstä. Siksi sanan tavanomainen merkitys määräytyy sen tavanomaisen käytön perusteella kulttuurissamme. Ja sanan erityinen merkitys tietyssä tekstissä määräytyy sen tietyn kirjoittajan erityisen käytön perusteella. Minulla oli tapana havainnollistaa tätä, kun opetin Bethelissä, tulemalla luokkaan ja kysymällä: ”Ovatko kaikki paikalla?”. Jos joku vastasi: ”Kyllä”, sanoin jotain ärsyttävää, kuten: ”No, missä on sitten Jimmy Carter?”. Eikä kestänyt kauan havainnollistaa, että sanalla ”kaikki” voi olla absoluuttinen, kaiken kattava merkitys tai sitten ei, riippuen siitä, miten sitä käytetään tietyssä asiayhteydessä. Näin on myös Markuksen 11:24:ssä käytetyn termin ”mitä tahansa” kohdalla. Se voi olla absoluuttinen ja kaiken kattava tai sitten ei. Jos sinut kutsuttaisiin ulos syömään ja istuisit pöytään ja sanoisit: ”Syön mitä tahansa teillä on”, kukaan ei tarjoaisi sinulle kynää syötäväksi, olkikoria tai kenkää. He tietäisivät, että ”mitä tahansa” tarkoittaisi ”mitä tahansa tarjoatte illalliseksi”. Mark. 11:24:n sanan ”mitä tahansa” merkitystä ei siis voi ratkaista pelkästään sanaa tarkastelemalla. Meidän on tarkasteltava asiayhteyttä nähdäksemme, asettaako Jeesus sille mitään rajoja.

Syy, miksi edes pysähdyin miettimään, oliko ”mitä tahansa” kaiken kattava, on se, että muualla Raamatussa on tekstejä, jotka opettavat, että on asioita, joita emme saa, vaikka pyytäisimme niitä. Mainitsen kaksi tällaista tekstiä. Jaakobin kirjeessä 4:2, 3 sanotaan: ”Te ette saa, koska ette pyydä, te pyydätte ettekä saa, koska pyydätte väärin kuluttaaksenne sen intohimoihinne”. Jos Jaakob on oikeassa, Markuksen 11:24:n ”mitä tahansa” on kvalifioitava: Et saa sitä, mitä pyydät, vaikka kuinka uskoisit saavasi, jos se, mitä pyydät, on vain omaa yksityistä tyydytystäsi varten. Rukousten tulisi aina olla rakkauden tekoja, ja siksi niiden tulisi aina tähdätä paitsi omaan tyydytykseemme myös muiden hyväksi. 1. Joh. 5:14f. on toinen teksti, joka rajoittaa sitä, mitä voimme pyytää:

Se on se luottamus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin pyydämme hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä. Ja jos tiedämme, että hän kuulee meitä kaikessa, mitä pyydämme, niin tiedämme, että olemme saaneet häneltä esitetyt pyynnöt.”

Tämä on erityisen hyödyllinen teksti, koska jakeessa 15 sanaa ”mitä tahansa” näyttää käytettävän aivan yhtä ehdottomasti kuin Mark. 11:24:ssä. ”Jos tiedämme, että hän kuulee meitä kaikessa, mitä pyydämme, tiedämme, että olemme saaneet pyyntömme.” Mutta jae 14 tekee kristallinkirkkaasti selväksi, että jakeessa 15 ”mitä tahansa” tarkoittaa ”mitä tahansa pyydämme Jumalan tahdon mukaan”. Jos näin on 1. Joh. 5:15:ssä, eikö näin voisi olla myös Mark. 11:24:ssä? Vaatiiko Mark. 11:n välitön asiayhteys ”mitä tahansa” merkityksen rajoittamista Mark. 11:24:ssä samalla tavalla kuin 1. Joh. 5:14 rajoitti ”mitä tahansa” merkityksen 1. Joh. 5:15:ssä?

Luulen, että näin on. Heti seuraavassa jakeessa Mark. 11:25 sanotaan:

Kun ikinä seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että teidän taivaallinen Isänne antaisi anteeksi teidän rikkomuksenne.

Tässä jakeessa edellytetään jakeen 24 lupauksen rajoittamista. Se osoittaa, että kun Jeesus sanoi: ”Mitä ikinä rukouksessanne pyydätte, uskokaa, että olette sen saaneet, niin se on oleva teidän”, hän ei tarkoittanut, että voitte rukoilla kostoa kaikille vihollisillenne. Heti seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi”. Siksi jakeen 24 ”mitä tahansa” täytyy ainakin sulkea pois kostorukous. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtäältä Jeesuksen ja toisaalta Jaakobin ja Johanneksen välillä ei ole ristiriitaa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala ei lupaa, että aivan kaikki, mitä pyydämme, annetaan meille, jos vain uskomme, että niin tapahtuu.

Vastauksena vanhaan kysymykseemme: ”Mistä rukousvastaukset riippuvat”? Sanoisin, että ne riippuvat siitä, että pyydetään oikeita asioita. 1. Joh. 5:14 on selkein teksti tästä asiasta: ”Jos me jotakin pyydämme hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä”. Oikeat pyydettävät asiat ovat asioita, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia. Kun Jeesus sanoi: ”Mitä ikinä rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette saaneet sen, niin se on oleva teidän”, hän tarkoitti, että mitä ikinä pyydätte, mikä on Jumalan tahdon mukaista, uskokaa, että olette saaneet sen, niin se on oleva teidän.”

Usko, että olette saaneet…

Nyt tästä pääsemmekin Markuksen evankeliumin kohdissa 11:23 ja 24 esiintyvään toiseen sanaan, joka kaipaa selvennystä, nimittäin sanaan ”uskokaa”: ”Uskokaa, että olette saaneet sen, niin se on oleva teidän”. Tai kuten jakeessa 23 sanotaan: ”Joka ei epäile sydämessään, vaan uskoo, että se, mitä hän sanoo, tulee tapahtumaan, se tapahtuu hänelle.” Ratkaiseva kysymys, joka nousee esiin tällaisista lausunnoista, on: ”Miten tällainen epäilemätön usko on mahdollista?”. Ainoa mieleeni tuleva vastaus on, että tällainen epäilemätön usko on mahdollista vain, jos tiedämme, mitä Jumala aikoo tehdä niille, jotka uskovat. Tai toisin sanoen meillä voi olla epäilemätön usko, jos tiedämme, mikä on Jumalan tahto tietyssä tilanteessa. Miten voit pysyä epäilemättä, jos et tiedä, mitä Jumala aikoo tehdä? Miten kukaan voi olla varma siitä, että vastaus hänen rukoukseensa toteutuu, jos hän ei ole ensin vakuuttunut siitä, että näin Jumala aikoo tehdä vastauksena hänen uskoonsa? Uskolla täytyy olla perusta; et voi vain tahtoa olla epäilemättä, jos et ole varma siitä, että se, mitä pyydät, on se, mitä Jumala aikoo tehdä.

Olen ollut flunssassa koko viikon. Mutta en ole kyennyt rukoilemaan parantumista epäilemättä uskoen, että se tapahtuu. Syynä on se, etten tiedä Jumalan tahtoa terveyteni suhteen. Voi olla, että hän haluaa minun sairastavan kaksi viikkoa, jotta oppisin luottamaan siihen, etten luota itseeni vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet (2. Kor. 1:9). Ja koska en tiedä, mitä Jumala aikoo tehdä terveyteni suhteen, on mahdotonta luottaa täysin siihen, että hän parantaa minut, kun pyydän häntä. Tällaisissa tapauksissa meidän on aina sanottava: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan tapahtukoon sinun tahtosi” (Mark. 14:36).”

Toivon tämän opetuksen avulla lievittäväni paljon tarpeetonta syyllisyyttä. Kuinka usein me moitimme itseämme siitä, ettemme voi pyytää tiettyjä asioita täysin luottaen siihen, että Jumala antaa ne! Mutta jos emme tiedä, että Jumala aikoo antaa ne, miten voimme sitten luottaa täysin siihen, että hän antaa ne? Aina kun joudumme sanomaan: ”Mutta älköön minun tahtoni tapahtuko, vaan tapahtukoon sinun tahtosi”, myönnämme, että meillä ei ole varmuutta siitä, toteutuuko tietty pyyntömme. Eikä ole mitään syytä tuntea siitä syyllisyyttä, koska usko, jossa ei ole epäilyksiä, on mahdollista vain silloin, kun tiedämme ainakin yleisesti, mitä Jumala aikoo tehdä meille.

Kysymys, joka huutaa vastausta, on siis seuraava: ”Miten voimme tietää, mitä Jumala tahtoo tehdä vastauksena rukoukseen, niin että voimme pyytää sitä häneltä ja luottaa siihen?”. Miten saamme selville, mitä Jumala aikoo tehdä vastauksena uskoon? Siihen on kaksi vastausta. Yksi on se, että Jumala paljastaa Raamatun kautta paljon siitä, mitä hän aikoo tehdä. Toinen vastaus on, että Jumala voi paljastaa aikomuksensa Raamattua lukuun ottamatta yksityisesti yksilölle tai ryhmälle.

Tarkoitan tällä toisella vastauksella sitä, että kun Raamattu ei anna lupausta siitä, että tietty siunaus annetaan varmasti vastauksena rukoukseen, Jumala voi ilmoittaa jollakin muulla tavalla, että hän aikoo antaa siunauksen. Mainitsen tämän hieman epäröiden, koska en ole koskaan elämässäni kokenut sitä. Jumala ei ole koskaan ilmoittanut minulle, mitä hän aikoo tehdä millään muulla tavalla kuin Raamatun kautta. Mutta luulen, että hän voisi, joten jätän avoimeksi tämän mahdollisuuden, miten voimme saada selville, mitä Jumala aikoo tehdä vastauksena uskoon.

Mitä Jumala tahtoo elämällemme: Four Biblical Teachings

Tavallisempi tapa, jolla saamme selville, mitä Jumala tahtoo tehdä, on lukemalla hänen ilmoitettua sanaansa Raamatussa. Haluaisin mainita neljä Raamatun opetusta, jotka osoittavat meille, mitä Jumala aikoo tehdä niille, jotka uskovat, ja jotka siksi auttavat meitä saamaan epäilemätöntä uskoa, kun rukoilemme näitä asioita.

1. Jumala pelastaa kaikki, jotka häntä kutsuvat

Ensiksi Jumala lupaa pelastaa kaikki, jotka häntä kutsuvat. Room. 10:13: ”Jokainen, joka huutaa Herran nimeä, pelastuu”. Meidän ei siis tarvitse epäillä, että Jumala aikoo pelastaa meidät, jos todella haluamme sitä. Rukouksemme hänelle pelastuksen saamiseksi tulisi olla samanlainen kuin rukous, jota kuvataan Mark. 11:24:ssä: ”Uskokaa, että olette saaneet sen, niin se on teidän.” Jumalan erityinen lupaus Raamatussa lopettaa epäilyt ja epävarmuudet siitä, aikooko Jumala pelastaa ne, jotka häntä pyytävät.

2. Jumala aikoo pyhittää ne, jotka hän on lunastanut

Toinen Raamatun opetus, joka antaa meille mahdollisuuden rukoilla luottavaisesti, on se, että Jumala aikoo pyhittää ne, jotka hän on lunastanut. Toisin sanoen, jos olemme pyytäneet Jumalalta pelastusta, voimme nyt luottaa siihen, että hän vastaa pyhitystä koskevaan rukoukseemme. Pyhitys on se prosessi, jonka kautta Jumala tekee meistä Kristuksen kuvan kaltaisia, prosessi, jossa meistä tulee entistä pyhempiä, rakastavampia, iloisempia, rauhallisempia, kärsivällisempiä, ystävällisempiä, hyvempiä, uskollisempia jne. Hepr. 12:14 sanoo: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien ihmisten kanssa ja siihen pyhyyteen, jota ilman kukaan ei saa nähdä Herraa”. Mutta koska Jumalan aikomuksena on olla menettämättä ketään lapsistaan (Joh. 10:28), siksi tiedämme, että hän huolehtii siitä, että he kaikki saavuttavat tämän pyhyyden. Room. 6:22 sanoo: ”Nyt kun teidät on vapautettu synnistä ja teistä on tullut Jumalan orjia, saamanne vastine on pyhitys ja sen lopputulos, iankaikkinen elämä”. Pyhitys on välttämätön vaihe matkalla iankaikkiseen elämään, ja siksi Jumala aikoo yhtä varmasti antaa meille pyhityksen kuin iankaikkisen elämänkin. Niinpä me, jotka luotamme Jumalaan iankaikkisen elämän puolesta, voimme rukoilla oman pyhityksemme puolesta epäilemättä, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa siihen. Olemme oppineet Raamatusta, että tämä on Jumalan varma aikomus.

3. Jos etsimme ensin valtakuntaa, kaikki tarpeemme tulevat tyydytetyiksi

Kolmas Raamatun opetus on, että jos etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, elämämme tarpeet tulevat tyydytetyiksi (Matt. 6:33). Tai kuten Filippiläiskirjeen 4:19:ssä sanotaan: ”Minun Jumalani täyttää kaikki teidän tarpeenne hänen kirkkauden rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksessa”. Tietenkin se, millaisiksi koet tarpeesi, riippuu tavoitteistasi. Jos tavoitteesi on päästä New Orleansiin kello 18:00 iltapäivällä, sinun on otettava lentokone. Jos tavoitteesi on juosta maraton, sinun on harjoiteltava päivittäin pitkiä matkoja.

Mikä tavoite määrää Paavalin käsityksen tarpeesta? Luulen, että hän sanoisi Jumalan tahdon tekeminen, Kristuksen kirkastaminen. Lupaus ei siis koske taattua vaurautta. Itse asiassa Paavali sanoo Filippiläiskirjeen 4:12:ssa: ”Olen oppinut salaisuuden kohdata runsauden ja nälän, yltäkylläisyyden ja puutteen”. Lupaus on, että Jumala varustaa meidät kaikella, mitä tarvitsemme jatkaaksemme hänen tahtonsa tekemistä ja hänen kirkastamistaan. Kun siis rukoilemme, että tarpeemme tyydytettäisiin tässä mielessä, meidän ei tarvitse lainkaan epäillä, että Jumala vastaa, koska Raamattu tekee selväksi, että hän aikoo tehdä niin.

4. Jumala tekee kaiken omiensa hyväksi

Tahdon tarkastella kanssanne vielä yhtä raamatullista opetusta, jonka pitäisi antaa meille mahdollisuus rukoilla milloin tahansa epäilemättä. Opetus on, että ”kaikessa Jumala tekee hyvää niille, jotka häntä rakastavat ja jotka on kutsuttu hänen tarkoituksensa mukaan”. Tämä on suurin ja kauaskantoisin kaikista Raamatun lupauksista. Sen vaikutus rukoukseen on valtava. Se tarkoittaa, että kun erityiset pyyntömme evätään, Jumala valmistelee meille jotain parempaa. Hän ei koskaan lakkaa työskentelemästä lastensa parhaaksi. Ja siksi voimme jokaisessa rukouksessamme luottaa täysin ja epäilemättä tähän: ”Jumala antaa minulle sen, mikä on minulle parasta vastauksena rukoukseeni”. Älä koskaan epäile sitä.”

Hebr. 11:6 sanoo: ”Ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle mieliksi, sillä jokaisen, joka tahtoo lähestyä Jumalaa (vrt. 4:16), täytyy uskoa, että hän on olemassa ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Tämä ei ole totta. Usko, joka miellyttää Jumalaa rukouksessa, luottaa kahteen asiaan: siihen, että Jumala on olemassa, ja siihen, että hän palkitsee ne, jotka etsivät häntä. Kun menemme rukoilemaan Jumalan luo, meidän on uskottava, että hän siunaa meitä, muuten me suututamme hänet. Ja voimme uskoa, että hän siunaa meitä, koska hän on luvannut toimia kaikessa meidän suureksi parhaaksemme ja iloita meistä tehdäkseen meille hyvää (Jer. 32:40, 41).

Monet rukouksemme koskevat asioita, joiden emme tiedä olevan Jumalan tahto. Niinpä kuiskaamme: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan tapahtukoon sinun tahtosi”. Ja uskomme Room. 8:28 perusteella, että jos erityinen pyyntömme evätään, se johtuu siitä, että Jumala valmistelee meille jotain parempaa. Tämä sopii niin hyvin yhteen Matt. 7:9-11:n kanssa,

Kuka teistä, jos hänen poikansa pyytää häneltä leipää, antaa hänelle kiven? Tai jos hän pyytää kalaa, antaako hän hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät!”

Se on se, mitä Jumala aina antaa vastauksena rukouksiimme – hyviä asioita. ”Hän ei pidätä mitään hyvää niiltä, jotka vaeltavat vanhurskaasti.” Jos Jumala kieltää meiltä leivän tai kalan, hän ei anna meille kiveä tai käärmettä, vaan kakkua ja pihviä.”

Kun yksivuotias lapseni Abraham näkee kiiltävän keittiöveitsen ja haluaa sen, käännän hänen huomionsa siitä isoon, vihreään purkkiin, joka on täynnä pyykkipinssejä, ja näytän hänelle, miten hauskoja ne ovat. Olenko vastannut hänen rukoukseensa? En, en ole antanut sitä tiettyä asiaa, jota hän pyysi, mutta kyllä, vastasin hänen kaipaukseensa pitää hauskaa leikkimällä jollakin.

Toissapäivänä avasimme jälkiruoaksi laatikollisen kaurakeksejä, ja ne olivat homeisia, joten aloin heittää ne kaikki pois. Mutta Benjamin alkoi itkeä ja sanoi: ”Näin yhden, jossa ei ollut yhtään pörröistä”. Mutta minä sanoin: ”Benjamin, home alkaa kasvaa ennen kuin sitä näkee, ja siitä voi sairastua. Syödään sen sijaan gorppia.” Niin teimme, mutta Benjaminista tuntui, että hän sai toiseksi parasta. Ja siltä meistä usein tuntuu, kun jotkin erityispyynnöistämme hylätään. Ajattelemme, että Jumala antaa meille toiseksi parasta. Mutta hän ei anna. Niille, jotka rakastavat häntä ja jotka on kutsuttu hänen tarkoituksensa mukaan, hän antaa aina sen, mikä on heille parasta. Siksi meillä voi rukoillessamme olla aina epäilemätön usko siihen, että Jumala antaa meille sen, mikä on meille parasta.”

Johtopäätös

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että kun Jeesus sanoo Mark. 11:24:ssä: ”Mitä ikinä rukouksessanne pyydätte, uskokaa, että olette sen saaneet, niin se on tuleva teille.” Me ymmärrämme sanan ”mitä ikinä” tarkoittavan ”mitä ikinä Jumalan tahdon mukaiseksi” (1. Joh. 5:14). Ja ymmärrämme, että epäilemätön usko on mahdollista vain silloin, kun Jumala ilmoittaa, mitä hän tahtoo tehdä vastauksena uskoon. Ja me ymmärrämme, että Jumala on ilmoittanut Raamatussa aikomuksensa pelastaa, pyhittää ja täyttää niiden aineelliset tarpeet, jotka häntä kutsuvat. Ja lopuksi, suurin kaikista Raamatussa ilmoitettu lupaus on se, että Jumala toimii kaikessa yhdessä meidän parhaaksemme. Ja tämä tarkoittaa sitä, että vaikka meillä voi olla epäilyksiä siitä, että monet erityiset pyyntömme tulevat täytetyiksi, meidän ei kuitenkaan tarvitse lainkaan epäillä, että Jumala antaa meille aina sen, mikä on meille parasta.

Invocation

Ei ole mitään murhetta, Herra, liian kevyttä
tuodaksemme rukouksen luoksesi.
Ei ole mitään ahdistavaa huolenpitoa liian vähäpätöistä
herättääksemme myötätuntosi.

Sinä, joka olet kulkenut ohdakkeista tietä,
jakaat jokaisen pienen hädän.
Rakkaus, joka kantoi suuremman kuorman,
ei kieltäydy pienemmästä.

Ei ole salattua huokausta, jota hengitämme
Mutta se kohtaa jumalallisen korvasi,
Ja jokainen risti kasvaa kevyeksi
Sinun varjon alla, Herra.

Amen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.