Yksilöterapia

Yksilöpsykoterapia on perinteinen terapiatyyppi, joka on tyypillisesti psykoterapeutin ja asiakkaan välinen kahdenkeskinen. Psykoterapia eli neuvonta antaa yksilöille mahdollisuuden tutkia ajatuksiaan ja tunteitaan koulutetun mielenterveysalan ammattilaisen kanssa, jota ohjaavat useat erilaiset teoreettiset periaatteet ja lähestymistavat. Tärkeimpiä psykoterapian teorioita ovat psykoanalyysi, psykodynaaminen, jungilainen, humanistinen, systeeminen, kognitiivis-behavioraalinen ja Gestalt. Yksilöpsykoterapia tarjoaa asiakkaille ainutlaatuisen mahdollisuuden muodostaa terapiasuhde, joka on turvallinen ja myönteinen. Suurin osa yksilöpsykoterapiasta perustuu puheterapiaan, vaikka joissakin terapioissa käytetään ekspressiivisiä menetelmiä, kuten taide-, musiikki- tai draamaterapiaa. Useimpien psykoterapioiden päätavoitteena on auttaa asiakkaita tunnistamaan ja ratkaisemaan monenlaisia ihmissuhteisiin liittyviä, sosiaalisia tai psykologisia ongelmia riippumatta siitä, ovatko ne pitkäaikaisia vai ovatko ne ilmaantuneet äkillisesti tai välittömän kriisitilanteen seurauksena. Tyypillisesti asiakkaat tunnistavat heitä huolestuttavan tilanteen, ja psykoterapeutit ohjaavat heitä ongelmanratkaisuun tai oivallukseen, arvioivat vaihtoehtojaan ja saavat samalla syvempää ymmärrystä itsestään ja aiemmin tunnistamattomista voimavaroistaan.

Terapeutit laativat hoitosuunnitelman yhdessä asiakkaidensa kanssa varmistaakseen, että tunnistettuihin ongelmiin puututaan oikea-aikaisesti. Teoreettisesta lähestymistavasta riippuen terapeutit käyttävät monenlaisia direktiivisiä tai vähemmän direktiivisiä tapoja auttaa asiakkaitaan. Useimmat psykoterapeutit tapaavat asiakkaita viikoittain, kun taas toiset saattavat tavata useammin. Suurin osa psykoterapiasta tapahtuu mielenterveysalan ammattilaisen toimistossa, mutta joitakin nykyaikaisia muotoja tarjotaan verkossa ja/tai kotona. Yksilöterapiaa voidaan tarjota aikuisille, teini-ikäisille ja pikkulapsille. Useimmat pienten lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset hankkivat kuitenkin erityiskoulutusta leikkiterapiasta, jota pidetään yleensä hyödyllisenä lasten sitouttamisessa mielekkääseen vuorovaikutukseen. Yleinen käsitys on, että lasten kanssa työskentely edellyttää systeemistä tai kontekstuaalista työskentelyä, kuten dyadista työskentelyä ja/tai perheterapiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.